Frollo:
On maailma tuo
Se kiero, julma
Ei ystäviä ole sulla muita lainkaan
Mä olen luonas ain’

Luonain pidän, luen, syötän, puen
Ilman pelkoa sun kasvos’ nään
Suojella en saata sua
Jos luonain et oo laisinkaan
Sä ainiaan

Sä ruma oot

Quasimodo:
Mä ruma oon

Frollo:
Ja muotopuoli

Quasimodo:
Oon muotopuoli

Frollo:
Ja tästä syystä muut ei seuraansa sua huoli
Et saata ymmärtää

Quasimodo:
Ja siksi kyllä jään mä

Frollo:
Tuolla olet hirviö sä suuri

Quasimodo:
Hirviö suuri

Frollo:
Pilkan, ylenkatseen tuolla nään

Quasimodo:
Hirviö juuri

Frollo:
Miksi kohde pilkan oot
Ja hämmästyksen?
Tänne jää,
Ja mua vain kiitä

Quasimodo:
Mä kiitän

Frollo:
Mua vain kiitä

Quasimodo:
Mä kiitän

Frollo:
Mä turvan tuon
Nyt suon
Mun luo
Siis jää

Quasimodo:
Jään mä turvaan kirkon
Taakse kivikaiteiden
Katson alla vaeltavaa kansaa
Kaiken päivää yksin
Piilostani katselen
Kaipaan mitä elämä voi antaa

Tunne eivät minua he lainkaan
Heistä joka ainoan mä tunnen
Toivon että saapuu päivä
Jonka viettää saan
Heidän kanssaan
Jos olla saan

Ja aukee mulle uusi maa
Päivän jos saan sen vain
Pyydän yhtä vaan
Sen muistan aina

Aukee,
Päivän jos vain saanko sen
Antaisin mitä vaan
Yhden päivän jos vain saan

Käyn tuolla missä käydä saavat
Kansalaiset maan
Tornistani heitä aina seuraan
Riidat, sovut katseellani heidän
Kanssaan jaan
Onneaan ei ymmärrä he lainkaan

Jos kanssaan olla voin,
Se aarre suurin ois

Ja päivän kerran saanko sen
Aamu vielä aukee,
Ja oon kuin ihminen,
Kun kerran portit aukee
Päivän saan jo sen,
Mä muuta pyydä en
Milloinkaan

Siedän sen,
Ainiaan,
Huomisen
Jos vain saan
Yhden päivän jos vain saan